Omituisia kolmosten sävyttämiä havaintoja arjesta

1. Nukkuminen on edelleen yliarvostettua. Pätkittäisillä torkuilla ja maksimissaan kolmen tunnin yhtämittaisella koisimisella pärjää todistettavasti useita kuukausia. Ainakin viimeiset kolme kuukautta. Jos luopuu kaikista aivotoimintaa vaativista tehtävistä.

2. Laskeskelin että olen kävellyt noin kolmesataa kilometriä kuukaudessa.

3. Hullu reenaus vaunujen kanssa alkaa tuottaa tulosta. Reilu kolmekymmentä kiloa keveämpi askel tuntuu melko keveältä.

4. Palasin kuntosalille marraskuun alussa. Vaikka eroahdistus jäyti mieltä, tunsin itseni pitkästä aikaa ihan normaaliksi ihmiseksi ojentajalihaksia pumpatessani. Ja vaikka viivyn vain puolitoista tuntia pois kotoa, lähteminen kirpaisee joka kerta. Kolme kertaa viikossa.

5. Napanuora katkesi tosin jo lokakuun loppupuolella kun istuin kampaajalla kolme tuntia, mutta sitä ei lasketa, koska mies sahasi koko sen ajan vaunujen kanssa Espaa eestaas valmiina tuomaan nälkäisen vauvan kampaamoon.



6. Vauva-arjen rankkuus pääsi yllättämään, vaikka kuvittelin varautuneeni hirveään väsymykseen. En silti ollut ajatellut, että vauva veisi aivan kaiken ajan. Tai että kaikki vauvat eivät nukukaan kuin korkeintaan kolmetoista tuntia vuorokaudessa. Tai että taukoja tai ainakaan niiden kestoa ei voisi mitenkään ennakoida. Paitsi että ne todenäköisesti kestävät maksimissaan kolme minuuttia.

7. Aikakäsitys muuttuu lapsen myötä. Juuri eilenhän kannoin vastasyntyneen kotiin, ja nyt poika jo kiljahtelee vatsallaan pää pystyssä ja yrittää apinan raivolla kontata/ryömiä. Ja kikattaa ääneen. Viikot hurahtavat huomaamatta ohi. Aika saattaa myös pysähtyä. Kun katsoo vierellään kellivää unissaan hekottelevaa vauvaa, on vain se hetki, pieni ikuisuus. Kyyneleet kohoavat silmiini, kun tajuan, että lapseni on vain kerran kolmen kuukauden ikäinen, eikä tämä aika tule enää milloinkaan takaisin.

8. Kundi on ikäistään kypsempi, sanoi neuvolan tätikin. Hyvä. Kun se on kolme vuotta, lykkään kouraan ydinfysiikan oppikirjat ja lähden vihdoin baanalle.

9. Korkokengät ovat yliarvostettuja. Edelleen kipeisiin jalkoihin paras valinta säällä kuin säällä ovat lössähtäneet Emu-toffelit. Jep, tarvitsen kolmet uudet talvikengät: korkeakorkoiset nilkkurit, korkeakorkoiset keskipitkävartiset ja korkeakorkoiset pitkävarsiset mustat nahkasaappaat pieneksi käyneiden tilalle.

10. Olen taas aivan pähkinöissä ompelusta. Hitaasti mutta melko varmasti valmistuu parhaillaan lyhyt jakku Chanelin henkeen. Katsopas murupieni kun äiti vaihtaa koneeseen langat. Nämä ovat sakset ja niillä leikataan kangasta. Ensin ommellaan hihasauma...surrrrrr...kas näin! Ai eikö? Tuliko nälkä? Syliin? Vai haluatko Pupu Pitkäkorvan? Ai sittenkin kolmannet kakat......

Eli hengissä ollaan, mutta moottori yskii vieläkin pahasti. Olen nähtävästi myös ryhtynyt puolen vuoden lapsentahtiseen täysimetykseen, joten onnea vaan valitsemalleni tielle!!

Pyhäinpäivänä kävelyllä farkut Cheap Monday :: takki Laura Ashley :: popot Emu :: huivi HM :: pipa GT :: alla Boobin mustaharmaaraidallinen imetyspaita ja Zaran harmaa neuletakki :: lapaset miehen laatikosta
(Niin, taisin kirjoittaa tätäkin tarinaa kolme viikkoa...)

Ihan pihalla

Järki seisoo kuin lumiukko kinoksessa. Pumppasivat ilmeisesti sairaalassa niin täyteen antibiootteja, että vastustuskyky on loppuvuoden nolla. Kärvistelen jo toisen lenssun kourissa muutaman viikon sisään. Ja kun pelkkä tautikin riittäisi seisauttamaan aivotoiminnan, pikku duracelin hoitelu yötä päivää valmiiksi karmivassa olotilassa saa kyllä aikaan melko mielenkiintoisen mielentilan.


Pojalle pitäisi saada nimi, joten vauhkoan myös sukujuhlien järjestämisestä - aloittamista vaille valmiit pippalot. Kärsin järjettömän sekaisen huushollin lisäksi klassisesta ei mitään päällepantavaa -ongelmasta. Kun kroppa muuttaa muotoaan päivittäin, ei millään viitsi hankkia uusia juhlavampia releitä, jotka luonnollisesti taipuisivat myös imetykseen. Vanhojen kuteiden mahtuminen on vielä valovuoden päässä. Uusien ompelu kitkuilevan takiaisen vuoksi on äärettömän haasteellista jollei mahdotonta (vaikkakin pari lupaavaa päivää on jo nähty ja pienen masuvaivat alkavat ilmeisesti helpottaa, elän toivossa!).


Babyn vaatetus on paremmin hanskassa. Pakkasin juuri kyynelsilmin kaikki 50-senttiset potkarit pois käytöstä, ja lipaston laatikoihin tuli tilaa isommille asuille. Vaatekriisiä miettiessäni päädynkin usein vauvanvaateosastoille, josta ihanuuksia löytyy vähän liikaakin. Uusin löydökseni on Lindexin mahtava vauvamallisto: mustaa, harmaata ja musta-harmaa-raidallista!


PS. Vaihdetaan musta, harmaa ja musta-harmaa-raidallinen oksennuksenkäryinen imetyspaita, mahasta kinnaavat kulahtaneet farmarit ja viikon pesemätön tukka johonkin tyylikkäämpään! (Tarvittaessa voidaan vaihtaa myös pää.)

Ja toivotaan edelleen elämän pikaista "normalisoitumista"...

Kaunis koti Köpiksessä

Kun omaa kotia kaunistavat vielä päättymättömät työkalukasat, nuohkaantuneet uusia päällisiä odottavat nojatuolit, imurit ja pyykinkuivaustelineet keskellä lattiaa sekä toivoton tietoisuus siitä, että jotain epäkohtaa ei saa korjattua ennen kuin on maalannut yhden kaapin, jota ei voi maalata ennen kuin on tilannut yhden oven, joka pitäisi ensin valita ja tilata ja jonka tilaus kuitenkin salaperäisesti katoaa myyjän koneelta ja jonka kolmen viikon toimitusaika venähtää kolmeksi kuukaudeksi - on suorastaan nautinnollista sukeltaa sisustuslehtien sivuille.


Ruokasaliin oli alunperin tarkoitus hankkia antiikkinen vitriinikaappi perintöposliinille, mutta tämän kuvan nähtyäni aloin haaveilla suuresta peilistä. Peili avartaa tilaa ja heijastaa huoneeseen ikkunasta valoa, jota ei kai voi olla koskaan liikaa. Kirjoitetaan ostoslistalle: iso peili.


Sisustusideologiani kiteytyy varmaan tässä olohuoneessa: kodin täytyy näyttää siltä, ettei sitä voisi ostaa mistään sisustusliikkeestä valmiina. Viihtyisin sisustus syntyy yhdistelemällä uutta ja vanhaa, modernia ja rustiikkia, viimeisteltynä matkamuistoilla eri puolilta maailmaa. Matkamuistoilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta muovista pienoismallia Eiffeltornista tai seinävaatetta jossa lukee "I love Tenerife".


Vaikka sohvan yläpuolelle isolle valkoiselle seinälle ripustettu taulu pääsisikin hyvin oikeuksiinsa, taidan haluta kotiini sen tilalle peilin. Korjataan ostoslistaa: kaksi isoa peiliä.


Tanskalaisen talon keittiö toimi yhtenä fiiliskuvana oman keittiömme remontin suunnittelussa. Mustaa ja valkoista, laadukasta ja ajatonta. Yhdistelmä vanhaa ja modernia. Keittiön seinälaattoja on odoteltu jo useita viikkoja, minne lie sekin tilaus kadonnut. Saa nähdä ehtiikö puuseppäni höylätä kaappien ovet jouluun, ensi juhannukseen vai pojan lakkiaisiin mennessä.


Olen aina ihmetellyt, minne sisustuslehtien sivuilla esitellyissä kodeissa piilotetaan kaikki dvd-soittimet, kajarit, subbarit, kaket, johtovyyhdet ja niitä ympäröivät villakoirat - meillä kun on aina tuvan täydeltä elektroniikkaa, joka ei välttämättä pääse top 10 sisustussuosikit-listalleni.


Ihanan talon kruunaa kenties maailman kaunein portaikko. Odotan sitä päivää, kun omasta kodistani heivataan portaikon laatoitus mäkeen, ja saadaan tilalle valkoiseksi maalattua puuta. Keskiosa sisalmatolla päällystettynä tietenkin.


Ja aina voi myös haaveilla, että koti näyttäisi näin pramealta ulkoapäin. Ja että olisi aina kesä!

Ihana koti: British Homes&Gardens March 2009

Villatakki on pop

Lempo sentään, on vitsit vähissä kun tekee lähtöä vaunulenkille kolme ja puoli tuntia. Sama peli jatkuu edelleen ulkoilun jäljiltä, joten suhteellisen lyhyestä virsi kaunis.


Imetystekniset syyt asettavat suuria haasteita pukeutumiselle. Varsinkin kun hemmo kiihtyy nollasta sataan valonnopeudella. Ehdottomaksi hitiksi ovat kivunneet Boobin luomupuuvillaiset imetysteepparit, joista buffetin saa näppärästi pystyyn missä tahansa. Ulospäin näyttää ihan tavalliselta t-paidalta, koska halkion saumat jäävät tissien alle piiloon. Materiaali on mielettömän pehmeää ja napakkaa, eivätkä lukuisat pesut ole toistaiseksi jättäneet mitään jälkiä.


Päälle vain möyheä villatakki ja menoksi! Ginasta löytyi mukava harmaa jättineuletakki, joka kätkee alleen ruokottomat vatsaröllykät. (Vatsanseudun kipu on vihdoin hellittänyt sen verran, että jumppatuokiot alkavat välittömästi!) Melkein muuten arvasin, etten ole saanut aikaiseksi hankittua hoitolaukkua siihen mennessä kun vauva tulee taloon - siellähän ne vaipat kulkevat lemppariveskassakin.


Kaikista kengistä ei ainakaan tarvitse luopua! Kaivoin kaapista keväällä ostetut mustat Emut ja voi autuutta. Villasisälmykset hyväilivät vieläkin kipeitä tassunpohjia, eivätkä popot olleet lainkaan pienet. Toivoa siis on edelleen.

Ja taas käy käsky...Rauhallista viikonloppua kaikille teille muille!

Syksyn kenkäunelmia

Kun on puoli vuotta laahustanut henkitoreissaan korisevissa tohveleissa, kenkäkauppojen hyllyt näyttävät maan päälle laskeutuneelta taivaalta. Pikasilmäys Vagabondin mallistoon maanantaisella shoppauskierroksella sai hetkessä unohtamaan horrorvision nykyisen kenkävarastoni joutumisesta lempattavaksi jalankasvun takia.


Tuli monoille lemput tai ei, kiilakorkoiset nilkkurit varastostani joka tapauksessa puuttuvat! Soljet ja vetoketju vetosivat primitiivisiin tunteisiini välittömästi. En vain osaa päättää, onko yhdistelmä kullanvärinen vetskari + hopeanväriset soljet ihan no-no vai liekö se juuri se pikantti yksityiskohta, joka erottaa Vagabondit niistä true-gootti -hökötyksistä?


Vaihtoehto kakkoset ovat huomattavasti säyseämmät, mutta silti riittävän räväkät makuuni. Kysymyksiä piene(hkö)n ihmisen päässä:
1) Miten paljon kavio tästä vielä kutistuu - kannattaako kenkäostoksille rynniä ennen kuin kroppa on paremmin palautunut? (nimim. kengänkoko 37-39 päivästä riippuen)
2) Tarvitseeko ihminen kaksia kiilakorkoisia nilkkureita?
3) Kannattaisiko kenkiä ihan vaan sovittaa ennen kuin nillittelee että lesti on kuitenkin liian kapea räpyläjalalle?

Raskauden jälkeisiä havaintoja: kun on riittävän kauan normivaatteiden ja -kenkien ostoslakossa, kauppojen valikoimat näyttävät häkellyttävän houkuttavilta!

Unelmat Vagabondilta

Kantoliina

Toteutin eilen ukaasini kantoliinan hankinnasta. Bebesiltä löytyi onneksi kokomusta Hug-a-bub -liina, joten ei tarvinnut pidempään arvuutella ostosta. Täytyy kyllä todeta että melkoisesti on kurjalla trikoosuirulla hintaa!


Tältä näyttää parin kuukauden univelka ja syksyn suosituin kotiasu. Luojankiitos lokakuussa pääsen kampaajalle. Kotioloissa pidän silti suosiolla fledan kiinni, muuten se ui puklussa ja kakkavaipassa tai harvenee pienessä nyrkissä. Alla on Mamaliciousin valkoinen imetystoppi. Paljon muuta ei sisätiloissa voi edes pitää ettei läkähdy hengiltä.


Eilisilta kuluikin mukavasti Huggiksen sitomisharjoittelussa. Hermostui äiti ja hermostui poika. Olin jo palauttaa paholaisen keksinnön, mutta sitten tyyppi sammui pussukkaan ja homma alkoi ilmiselvästi toimia. Teen varmaan vieläkin jotain ihan väärin, koska yläselkä kipeytyy puolen tunnin kanniskelun jälkeen. Ja jottei elämä kävisi tylsäksi, nuoriherra Kitkula tuumii että pysy liikkeessä nainen tai herään!

PS. Pahoittelen hankaluuksia kommentteihin vastaamisessa, eiköhän tämä jossain vaiheessa vähitellen ala rullata. Kaikki kuitenkin edelleen ilolla otetaan vastaan ja luetaan!!

Nukun...en nuku...nukun...

...En nuku! Vauva unohti ilmeisesti perehtyä omaan manuaaliinsa, jossa melko selvästi sanottiin että vastasyntyneet nukkuvat jopa 20 tuntia vuorokaudesta. Hah! Tai no, jos lausetta vähän täsmentää: "nukkuvat jopa 20 tuntia vuorokaudesta äidin sylissä", niin ollaan oikeilla jäljillä.


Aika äkkiä kävi myös selväksi, että vauva + keskeneräinen remontti, jokaisessa huoneessa suljetut ovet, lukemattomat portaat ja neljä yliseurallista kissaa on kohtuullisen toimimaton yhtälö. Hankintalistalla onkin parhaillaan yksi kappaletta ala- ja yläkerran erottavaa ovea sekä kantoliina.


Aloitin tämän kirjoittamisen jo monta päivää sitten, joten en tarkalleen enää muista mikä se punainen lanka oli. Eniveis, alan vähitellen tottua shokkihoitoon eli maksimissaan kolmen tunnin yhtämittaisiin uniin (luksusta!) ja muistan taas useimmiten nimeni. Parinkymmenen kilon nestetaakan (miinus vauva) poistuminen ruhosta piristi myös mieltä melkoisesti varsinkin, kun tunnistan jälleen naamani peilistä. Kanava palaa siis vähitellen päivän vetimiin - joka tosin vaatii investointeja vaatekauppoihin sellu- ja imetysteknisistä syistä. Pahaa pelkään, että joudun myös törsäämään järjettömät summat kenkäkauppoihin :D

PS. Taantuman aikana on annettu kyytiä vanhalle tietokoneelle ja softille sekä heivattu entinen kamera pellolle uuden järkkärin tieltä, joten fantsumpi visuaalisuus toivottavasti korvaa tulevaisuudessa puuroutuneen aivomassan heikentämät tekstit!

Tissitutkan päähine: Name It

Rakkauden suurlähettiläs

Pahoittelen ikuisuudeksi venähtänyttä blogitaukoa - tuli sitten tilattua sekä odotusaika että synnytys kaikilla mausteilla. Kiireellinen sektio koko homman päätteeksi ei ollut ihan siellä toiviolistan kärkipäässä varsinkaan pitkän toipumisajan takia, mutta se tärkein eli pieni poikani on kaikin puolin täydellinen.


Pikku Lintu on juuri syöpötellyt noin kymmenen tunnin maratonin, nyt maistuu uni.

Pääsimme kotiin jo alkuviikosta, mutta koneen sain avatuksi vasta nyt ensimmäistä kertaa. Muutama päivä on siis humpsahtanut vauvanhoidon opettelussa ja ihan vain nukkuvan ihanuuden autuaassa tuijottelussa. Sitä mukaa kun tässä kuntoudun, alkaa blogikin varmaan osoittaa virkistymisen merkkejä. Luultavasti en malta olla ujuttamatta myös babyn kuulumisia mukaan kun olen niin tohkeissani raksusta, mutta jospas vähitellen päästäisiin niihin remppa- ja ompelusjuttuihinkin.


Bonuskuva: rakkauden suurlähettiläällä on sydämenmuotoinen sierain ja maitoa poskella <3

PS. Kiitos kovasti viime viestiin tulleista kommenteista, olette ihania!

Remonttikuulumisia

Tahti raksalla kiihtyy kiihtymistään. Käytännössä pauke, surina ja suhahtelu kuuluu yötä päivää, mitä nyt välillä otellaan nokosia tai grillataan murkinaa ellei jakseta vaihtaa vaatteita ja käväistä ravintolassa. Ajattelin pikaisesti vilauttaa viime aikojen työn hedelmiä.


Keittiön kattoon laitetaan parhaillaan halogeenispotteja. Taustalla näkyvä harmaa tötterö on uusi ilmastointiputki liesituuletinta varten, kun lieden paikka vaihtui toiselle puolelle huonetta. Tuutti on siis vedetty keskikerroksesta yläkerran läpi katolle.


Lattianrajasta puolestaan porattiin reikä ulos talon kyljestä. Kupariputki syöttää kohta kaasua iloiselle kokkaajalle. Lattia purettiin kokonaan ja rakennettiin uudestaan, samalla vaihdettiin uudet vesiputket. Seinät on tasoitettu hiottu ja maalattu (muutamaan otteeseen), samoin ikkunat. Pienellä säkällä lattia laatoitetaan huomenna. Joskus käy mielessä että ihan sama vaikka olisi rakentanut kokonaan uuden talon, silloin olisi kaiken lisäksi säästynyt vanhan purkamiselta...


Talon ulkopuolelle rakennettiin tukeva ja lukittava kaasukoppi jättipulloille. Kopin ulkomaalauksesta huolehti reipas bloggaajanne, jolle haettiin tänään ties kuinka mones kymmenen litran ämpärillinen maalia, ettei pääsisi tekemisen puute iskemään.


Ateljeesta on kannettu romu ja roina veks, ja sisustusroina alkaa kulkeutua sisään. Ikkunoiden maalaus on vähän kesken ja pistorasioiden kannet puuttuvat, mutta tärkeintä lienee tuon vaivalla biljoona kertaa maalatun ja hiotun vaatekaapin kokoaminen seuraavaksi. En tosin tiedä mahtuuko sinne vaatteen vaatetta sen jälkeen kun olen tunkenut kaapin täyteen kangaslaatikoita.


Rakas ompelupöytäni kohoaa tähän! Kansi on vieläkin lyhentämättä ja maalaamatta, voi olla että levitän ompelukoneen pöydälle ennen kuin saan aikaiseksi jälkimmäisen operaation. Talon ensimmäiset taulut lopullisille paikoilleen ripustetaan varmaankin juuri ompelushuoneeseen.


Puuseppä on nikkaroinut ahkerasti kylppärin tammista allaskaappia. Sitä sun tätä vielä uupuu ennen kuin kompleksi on kiinni seinässä ja hanasta tulee vettä. Mutta eiköhän se jo toimi siinä vaiheessa kun on tarjolla pientä pyllypyykkiä.

Nyt pitää taas juosta!

Korulauseita

Sain Maaritilta koruisan haasteen, joka ei sitten ollutkaan ihan niin simppeli kuin olin kuvitellut.

"Tehtävänä on esitellä kolme korua/kolme kollaasia korutrendeistä, jotka on suosikkisi juuri nyt. Korut voivat olla omiasi tai netistä löydettyjä kuvia. Haasta sen jälkeen 3-5 tekemään sama."

Tällä hetkellä olemukseni on aivan koruton. Vain vasemmassa ranteessani hilluu puinen thai-koriste, sekin siitä syystä, etten ikinä muista pyytää miestä avaamaan sen solmuja – omat nakkini eivät moiseen hommaan kykene. Lukollisten ketjujen kanssa säätäminen aamuisin ja iltaisin ajaisi hulluuden partaalle, joten korujen käyttö on vain jäänyt. Lisäksi kylppärirempan (tai no, koko talon rempan) vuoksi kaikki pikkusälä on kateissa. Suosikkeja löytyy silti, vaikka ne olisivatkin pussissa!



1) Nyt, aina ja ikuisesti: ihana kihlasormukseni. Parin päivän Pariisin ympärijuoksun ja useiden kultaliikkeiden kahlaamisen jälkeen mieleinen löytyi vihdoin Printempsin hääosastolta. Onneksi sormus sattui olemaan oikeaa kokoa, yleensä ne pitää tilata parin viikon toimitusajalla. Muutama viikko sitten saippuoin käpäläni heti aamutuimaan ja sain kuin sainkin kiskottua sen irti. Olen varma että nimettömäni olisi joutunut kuolioon ennen kun baby ehtii syntyä. Jonain päivänä kihlasormusta täydentää vihkisormus. Ehkä sitä ennen saa aikaiseksi viedä kihlat kaiverrukseen...



2) Uudet korvakorut. Sain Pilgrimin roikkuvat timangit mieheltä lahjaksi lomalle jäädessäni. Yksinkertaiset kimaltavat ihanuudet olisivat juuri ne, jotka valitsisin Savonlinnan oopperajuhlille Turandotin näytökseen, mustan pitkän ja kapean mekon sekä nutturakampauksen pariksi. Huoh. Nirsk.

3) Suuntaan katseeni syksyyn, kun koruilu alkaa olla jälleen ajankohtaista. Vaikken vauvaelosta vielä juuri mitään tiedäkään, voisin kuvitella etten halua ainakaan kaulaani ja korviini mitään roikkuvaa tai sellaista, joista pieni riiviö pääsee nykimään. Vaan kun pääsen vauvavapaalle vyöhykkeelle, toivotan tervetulleeksi syystyyliin sopivat metallit ja ketjut!




Ottaisin kaikki heti! Ota sinäkin haaste vastaan jos koruttaa!
Alimmat kuvat

TopShop on viimein vastannut huutooni!

En ole uskoa tätä todeksi: kaikkien aikojen lempikauppani nro 1 on lisännyt piskuisen takahikiämme toimituslistalleen. Olen toki kirjoitellut sinne päivittäin ukaaseja, toivomuksia, suorasukaisia mielipiteitä toimituspolitiikasta ja sydäntäsärkeviä runokokoelmia, mutta en silti ajatellut tämän tapahtuvan ennen 47-vuotissynttäreitäni, jolloin luultavasti totean, että ostan vaatteeni mieluummin jostain toisesta putiikista. Että kiitos vaan lukijalle vihjeestä, jostain syystä TopShop ei ottanut henkilökohtaisesti yhteyttä tiedottaakseen asiasta...


Onko syksyn odottelu milloinkaan tuntunut yhtä kutkuttavalta kuin nyt?! :D

Kuvat kuolattu TopShopista

Mull on levottomat jalat

Ota kiri, ota kiri, loppukiri,
harakiri kiri kiri kiri kiri
näin huutaa jalkani turvonneet, asfaltissa kahlanneet

Mieluummin kahlaisin jääkuutioilla hyydennetyssä paljussa, mutta erinäisistä syistä vesi on talosta poikki ja rakennan pesää jääkaappiin. Jalkoja kuumottaa ja pistelee eikä niitä voi pitää sekuntia kauempaa aloillaan. Heittelen myös noppaa siitä, poksahtaako ensin massu vai nassu, nilkat ja ranteet tulevat siinä ihan kannoilla.


Välillä pitää käydä kaupassa hamstraamassa vissyä ja vesimelonia. Luonto ei anna periksi vieriä sinne maalitahraisessa viisitoista vuotta vanhassa punaisessa Benettonin teepparissa ja GT:n trikoissa, joten noin kerran päivässä kiskaisen ylleni vilpoisaa mammapellavaa ja puuvillaa.



Asoksen nahkalaukku taitaa olla kesän lemppari, lompan lisäksi siihen mahtuu puolen litran vesipullo kun vähän venkoilee.

Olosuhteet huomioon ottaen olen vakaasti päätynyt siihen lopputulokseen, että kaikki raskaana olevat naiset ovat nyt ansainneet ainakin ämpärillisen kylmää jäätelöä!!